Print

Hiirenkorvat kotikonnuille jäivät Niistä kylyvöpäivän heleposti laski Silloin pirtin päällä sauhussa kylpi korvat Joiden alla kerran oli kaski Nousi askel vailla murheita, eikä muisti Niitä edes jälejestä tiennyt Silti hetken ilorattaissa tahtoi mieli tietää: Tässä kotiniko lie nyt? Katolla on kultaa, lapsuudesta asti tuttu On meille palava Siellä illat istuu se, jonka surut laantuu Ja jonka sylissä kaiken kevään keinut Taidan juosta niityt kuin heilan heinäsenä Aikoja vielä vierelläni heilut Kauempana kuulen, siellä kai'ut tuulen Nostaa hiljalleen jo päätä Eivät illat tanssi, jos on maanneet kesäkuussa Vielä viime talven jäätä Vihtavarret kylän raitilta toivat tuoksun Jollaista ei joka poika laita Silloin ilo istui lauteilla, kävi savu joka SongtexteKortta pitkin kotitalon maita Askel nousi, niitä muistoissa pidän vaikka Häilyvä on väilillä sen tunne Harmaat aatteet niitä väijyä saa Vaan ei unhoon painu, vaikka kuljen minä kuin ne Kaikki maa on kultaa, lapsuudesta asti tuttu On meille palava Siellä illat istuu se, jonka surut laantuu Ja jonka sylissä kaiken kevään keinut Taidan juosta niityt kuin heilan heinäsenä Aikoja vielä vierelläni heilut Se ilmaan liitää, hiljaa siivet Kuin sinessä kiitää lehdilläni Se viljat viiltää, kuultaa kerran sen kauneus Kunnes katoavaa on kaikki tuleva Siellä illat istuu se, jonka surut laantuu Ja jonka sylissä kaiken kevään keinut Taidan juosta niityt kuin heilan heinäsenä Aikoja vielä vierelläni heilut Kauempana kuulen, siellä kai'ut tuulen Nostaa hiljalleen jo päätä Eivät illat tanssi, jos on maanneet kesäkuussa Vielä viime talven jäätä Aus Songtexte Mania