Pariisin Kevät
Olen kuullut merestä
Jos eksyn maailmasta ja harhailen metsään pimeäänKun kaukaa kuulin naurua ja lähdin sitä etsimäänEthän silloin estä minua hukkaan vaeltamastaKaikki on ehkä vain satua, tahdon sen omin silmin todetaJostain kantautuu laulu tuo kauan sitten unohdettu sävelOon kuullut merestä niin kauniista ja niin syvästäEi oo milloinkaan kukaanEi oo koskenut pohjaanJos vajoan kuin oisin unessa, on mukana kipinä toivoaPitelin sitä taskussa odottaen jotain suurta tapahtuvaksiSilloin kuulin kaukaa laulua kuin muistuttaisi jokin minuaJostain jonka unohtanut olin, kauan sitten kadotin senOon kuullut merestä niin kauniista ja niin syvästäEi oo milloinkaan kukaanEi oo koskenut pohjaanIlma muuttuu sakeaksi pisaroistaOon kuullut merestä niin kauniista ja niin syvästäEi oo milloinkaan kukaanEi oo koskenut pohjaan
Aus Songtexte Mania